Viime syksynä hyväksyimme Joensuun vuoden 2020 talousarvion tietäen, että jo silloin käynnissä ollut yhteistoimintamenettely tulee tarkoittamaan muutoksia tämän vuoden talousarvioon. Joensuu ei ole yksin paininut alijäämäisen talouden ja säästötarpeiden kanssa. Vihreä valtuustoryhmä olisi ollut valmis nostamaan tuloveroprosenttia, jotta säästöjä ei olisi tarvinnut tehdä niin paljon. Henkilöstöstä säästäminen kun väistämättä vaikuttaa myös kuntalaisille tarjottaviin palveluihin. Olemme myös huomanneet, että veroprosentin korottaminen on alkanut kiinnostaa myös korotusta vastustaneissa ryhmissä kun säästöjen vaikutukset ovat alkaneet selviämään.
Virkamiesjohtoa haluamme kiittää hyvin hoidetusta yt-prosessista. Tiedotus prosessin etenemisestä on ollut avointa ja aktiivista niin henkilöstön kuin luottamushenkilöiden suuntaan. Irtisanomistilanteiden hoitamiseen toivomme jatkossa kiinnitettävän erityistä huomiota. Tilanne on ikävä kummallekin osapuolelle ja siitä toivoisi selvittävän mahdollisimman vähin vaurioin. Haluamme myös esittää huolemme siitä, että työyhteisöt, joihin irtisanomisia on kohdistunut, saavat tukea yhteisön uudelleen rakentamiseen.
Kulttuuripalveluihin kohdistuvat säästöt ovat olleet paljon esillä myös julkisessa keskustelussa. Syystäkin on ihmetelty miksi hyvään nousukiitoon päässeen kaupunginorkesterimme toimintaa vaikeutettaisiin leikkaamalla merkittävästi toimintamenoista samalla kun tuottotavoitetta on kasvatettu. Lippuja ei voi myydä enempää, jos ei järjestetä konsertteja, mihin myydä lippuja. Jos ei ole varaa palkata solisteja ja kapellimestareita, ei voida toteuttaa myöskään orkesterin päätehtävää, joka on viedä klassisen musiikin kulttuuria eteenpäin, tarjoamalla kaupunkilaisille hienoja musiikillisia elämyksiä. Kulttuuri- ja liikuntalautakunta teki viisaan esityksen orkesterin säästötavoitteen puolittamisesta, joka on sellaisenaan edennyt nyt päätettävään talousarvioesitykseen. Voidaan toki edelleen kysyä, että onko tätä noin 60 000 euron säästöä tarpeen kaivaa kulttuurin muista menokohdista ja voisiko säästöjen kokonaismäärää pienentää tältä osin. Päättäjien on syytä arvioida tilannetta kulttuuripuolen säästötoimia pohdittaessa. Ei kannata aiheuttaa pienillä leikkauksilla suurta vahinkoa.
Museoiden puolesta on myös sanottava muutama sana. Museoiden toimintamenoihin esitetyt säästöt tarkoittavat sitä, että museoissa joudutaan miettimään, mitä palveluja pystytään tarjoamaan. Jos on orkesterimme hyvässä vedossa, niin museot ovat koko valtakunnassa nostaneet profiiliaan ja kasvattaneet kävijöiden määrää. Näin myös täällä meillä. Museomme Hilma ja Onni eivät ole tärkeitä vain joensuulaisille vaan ne ovat myös matkailijoiden ja kaupungissa eri syistä vierailevien kohde. Alkuvuodesta museomme nimitettiin myös alueelliseksi vastuumuseoksi, joka statuksena tarkoittaa paljon, mutta tietenkin myös velvoittaa, jotta saamme pidettyä saadun vastuun ja kunnian kaupungissamme. Säästötoimien vaatimia leikkauskohteita mietittäessä on niin orkesterissa,kuin museossakin noussut vaihtoehdoiksi mm. lasten-ja nuorten kulttuuritapahtumista osittain luopuminen, joka on erittäin huolestuttavaa. Samoin on huolestuttavaa, että sekä orkesteri ja museot ovat säästötoimenpiteissä kiristäneet työolosuhteet äärimmilleen, eikä tämä voi olla vaikuttamatta välittömästi työhyvinvointiin kummassakin työyhteisössä.
Kasvatus- ja koulutuslautakunnan suurimmat toimialueet varhaiskasvatus ja koulutus kokivat näissä yhteistoimintaneuvotteluissa suurimmat osumat. Tämä suhteutettuna toimialojen suuruuteen koko kaupungin palveluiden suhteen on tietysti jollakin mittapuulla perusteltuakin, mutta näiden toimialojen tekemän työn vaikuttavuuden valossa leikkaukset tuntuvat kohtuuttomilta. Vihreä valtuustoryhmä on erityisesti huolissaan niistä kaikista heikoimmassa asemassa olevista lapsista ja nuorista, niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. He joutuvat väistämättä näiden säästötoimenpiteiden maksajiksi, kun sekä varhaiskasvatuksen että koulujen ryhmäkokoja suurennetaan, sijaisjärjestelyjä tehdään yhä enemmän sisäisesti ja varhaiskasvatuksen pienryhmien neljänsistä kasvatusvastuullisista luovutaan. Sitä tosiasiaa ei saa muutettua millään. Näillä toimilla on myös valtava vaikutus jaksamisen suhteen jo nyt äärimmillään olevaan henkilökuntaamme.
Meille on eri vaiheissa esitelty lukuja, joilla säästöjä on perusteltu, lukuja, joiden mukaan Joensuu satsaa esim. perusopetukseen enemmän kuin muut verrokkikaupungit. Nyt on syytä huomioida myös se, mitä nämä luvut pitävät sisällään. Kun verrataan samankokoisia kaupunkeja keskenään kouluikkunan kautta saatujen lukujen valossa, esimerkiksi erityistä ja tehostettua tukea saavien lasten osalta, huomataan, että Joensuussa näitä tukimuotoja annetaan suuremmalle osalle koululaisia kuin esim. Kuopiossa, Mikkelissä tai Rovaniemellä. Näistä tukea saavista on enemmän lapsia ja nuoria sijoitettuna yleisopetuksen ryhmiin kuin muissa saman kokoluokan kaupungeissa, mikä on aina opetusmuotona kalliimpaa kuin luokkamuotoinen erityisopetus. Vihreä valtuustoryhmä haluaa muistuttaa, että ollaan alueella, jossa on paljon työttömyyttä ja muita yli sukupolvien kasautuvia oppimiseen tutkitusti vaikuttavia ongelmia. Lisäksi meillä näihin lukuihin vaikuttavat kaikkien hyvinvoinnin organisaation johtavien viranhaltijoiden palkat, mikä aiheuttaa lukuihin vääristymää, näin ei ole kaikissa kaupungeissa.
Lisäksi vihreä valtuustoryhmä haluaa muistuttaa, että inkluusio eli lähikouluperiaate, jossa jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua omassa lähikoulussaan yhdessä ympäröivän yhteisönsä kanssa, on monessa kunnassa jo itsessään säästötoimenpide, joka jättää eniten tukea tarvitsevat heikoimpaan asemaan. Näin on myös Joensuussa. Näillä säästötoimenpiteillä romutetaan inkluusion ajatusta entisestään, eniten tukea tarvitsevat joutuvat entistä heikompaan asemaan.
Tutkitusti ollaan todistettu, että ennaltaehkäisy on paras lääke kasvaviin erityistoimenpiteisiin. Halvinta ennaltaehkäisyä on panostaminen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Näillä säästötoimenpiteillä ollaan kaukana ennaltaehkäisevästä otteesta. Kansallinen syntymäkohorttitutkimus 1987, jossa on seurattu vuonna 1987 syntyneiden ikäryhmää vuosikymmenien ajan, avaa muun muassa 1990-luvun laman vaikutuksia ihmisten elämään. Tutkimuksen raportti vuodelta 2012 on karua luettavaa. 1990-luvun säästötoimenpiteiden seurauksena on mm. tämän ikäryhmän toimeentulotukien käyttö, rikollisuus, mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen lisääntynyt. Suora lainaus tutkimuksen raportista: ”Tutkimusten perusteella ongelmien ehkäisystä säästetyt resurssit lisäävät kalliiden sekä usein liian myöhään tarjottujen ja pahimmillaan tehottomien korjaavien palvelujen tarvetta ja kustannuksia. Olisikin suositeltavaa, että päätöksenteosta vastaavat henkilöt kunnissa ymmärtäisivät varhaiseen hyvinvoinnin tukemiseen satsattujen varojen tärkeyden ja varmistaisivat, että niin lastensuojelulakiin, päivähoitoasetuksiin kuin terveydenhuoltolakiin kirjatut määräykset ja ohjeistukset esimerkiksi päivähoitoryhmien ja koululuokkien ryhmäkoosta ja lasten tilanteen huomioimisesta aikuisten palveluissa toteutuisivat.” Meidän olisikin syytä päätöksiä tehdessä pohtia tehtävien päätösten vaikutusta pidemmälle tulevaisuuteen kuin vain päätettävän vuoden viivan alle jääviin lukuihin. Kasvatus- ja koulutuslautakunta pyysi lapsivaikutusten arviointia käsitellessään näitä talousarviomuutoksia kokouksessaan. Arviointeja pyydettiin, että päättäjät tietäisivät, mikä vaikutus päätöksillä on lapsiin ja nuoriin eikä lautakunta siksi ottanut kokouksessaan kantaa toimenpiteisiin. Nyt lapsivaikutusten arviointi on tehty ja muutamat ovat nähneet toimialajohtajien tekemät asiantuntija-arviot. näiden arvioiden pohjalta onkin syytä miettiä säästötoimenpiteitä uudestaan.
Kasvatukseen ja koulutukseen tehtäviä säästötoimenpiteitä voisikin kuvata rakennustermein. Kun talosta löytyy suuri homeongelma, ei se ongelma poistu laittamalla maalia päälle ja lisäämällä pahimpiin paikkoihin muutama kiva tarra ja kieltämällä ongelman olemassaolo. Kyllä se ongelma on siellä koko ajan ja pahenee, kunnes se räjähtää lopulta käsiin. Näin tulee käymään, kun säästetään lapsista ja nuorista. Montako ikäluokkaa meillä on vara sysätä syrjäytymisen polulle tai toimeentulotuen asiakkaiksi?