Joensuun kaupungin tuore kulttuuripaikkasuunnitelma nosti esiin esittävälle taiteelle suunnatun black box-esiintymistilan tarpeen, joka toisi ratkaisun pitkään vallinneeseen esiintymistilaongelmaan. Tämän toisen salin huomioiminen kulttuuritalo-vaihtoehtoihin tulisi ottaa vakavasti huomioon hanketta eteenpäin vietäessä.

Ystävyydenpuiston vaihtoehdosta saatujen lisäselvitysten mukaan tilaan voisi olla mahdollista rakentaa myös tuo pienempi esiintymistila nyt suunnitelmassa olevan harjoitussalin paikalle. Tämä mahdollisuus olisi nyt tutkittava suunnitteluvaiheessa perinpohjaisesti ja ilman kiirettä.

Esitetyistä kulttuuritilojen vaihtoehdoista Carelicum jättää muun esittävän taiteen kentän toimijat tarpeineen ja saleineen ulos hankkeesta, joten se ei mielestäni ole paras vaihtoehto. Useasta suunnasta on ilmaistu vahvaa kannatusta Carelicumin puolesta ajatuksella, että ”rakennetaan mahdollisimman monelle tekijälle soveltuva yksi monitoimisali”, jossa kompromisseja joudutaan kuitenkin tekemään isolla kädellä eri taiteen alojen tarpeiden välillä. Lopputulemana sali ei palvele ketään täydellisesti ja jää käyttöasteeltaan heikoksi. Meillä on kaupungissamme jo yksi tällä ideologialla rakennettu esiintymistila, Carelia-sali. Olisi hulluutta rakentaa toinen.

Carelicumin osalta kysymyksiä herättää myös sisäilman laatu, joka on useissa keskusteluissa esiintynyt ongelmallisena. Samoin rakennuksen kapasiteetin riittävyys tilojen muokattavuuden näkökulmasta. Nyt visioitu ”monitoimitila” vaatii massiiviset puitteet ja erittäin haastavan tekniikan toteutuakseen, eikä ole yhtään varmaa, että Carelicumin tilan kapasiteetti riittää tuohon kaikkeen.

Ystävyydenpuiston vaihtoehdossa on spekuloitu sitä, että Kulttuuritalon käyttöaste jää matalaksi paikallisin voimin. Mielestäni kuitenkin hyvin toteutettu moderni Kulttuuritalo saleineen, josta löytyy monipuoliset, tämän päivän ja tulevaisuutta mukailevat käyttömahdollisuudet, mahdollistaa korkean käyttöasteen toteutumisen. Tämä vahvistaisi alueemme kulttuuristatusta ja nostaisi Joensuun mahdolliseksi kiertuepaikkakunnaksi muualta Suomesta ja ulkomailta tuotaville vierailuesityksille ja tapahtumille. Nämä jäävät alueellamme nyt toteutumatta, koska meillä ei ole  modernia esiintymistilaa nykypäivän ryhmien tarpeisiin.

Sijainniltaan Ystävyydenpuiston malli olisi sopivasti keskellä kaupunkia ja hyvässä synergiassa yliopiston, Carelia-salin, konservatorion ja kirjaston kanssa. Puistoaluetta jäisi rakennuksesta huolimatta ja läheltä löytyy runsaasti parkkitilaa. Puiston merkitys on muutoinkin enemmän läpikulkupaikka.

Olemme nyt suuren asian äärellä, jossa perimmäisenä kysymyksenä kaupungillemme on, miten laajasti haluamme edistää kulttuurimme kenttää ja sen resursseja. Nyt tulisi ajatella kauaskantoisesti ja miettiä mitä esittävä taide on vaikkapa 50 vuoden päästä, kun jo nyt esittävän taiteen digitaalisuus on kasvava suuntaus eri taiteen kentillä. Laajasti esittävät taiteet yhteen kokoavasta Kulttuuritalosta voisimme olla ylpeitä vuosikymmeniä eteenpäin.